Designed for Life
Sain ensikosketuksen Windows Vistaan (en tiedä yhtään mikä versio - ei tullut kiinnostuksen puutteessa tutustuttua sen syvemmin versioon), kun kävin en kertomassa Amerikoista lähes naapuriini muuttaneen PoikaAnnan luona. Anna ennätti jo ennen minun kylään piipahtamista mietiskellä, että miksi tietokone ei halunnut päästää häntä internetteihin ollenkaan, mistä sitten hieman kiinnostuin asiasta. Oli valittanut jotain turva-asetuksissa. Tosin nyt en voinut tarkastella asiaa lähemmin, koska hänellä ei vielä ollut internettejä kämpällään.
Windows Vista kokemus oli aivan puhdasta ja takuuvarmaa Microsoft Windowsia. Kun yritin avata mitä tahansa kuvatiedostoa, niin Explorer päätti, että olisi todella hienoa kaatua ja käynnistyä uudelleen, ja näin ollen jättää avaamatta yhtään mitään muuta kuin virheraportti-ikkunan. Käynnistettyäni koneen uudelleen ja takaisin Windowsiin päästyäni, jouduin kahlaamaan tietä ikkunameren lävitse ja tervehtimään iloista virustentorjuntaohjelmaa, joka huutikin minulle lisenssin vanhentumisesta. Tämän lisäksi useat ikkunat halusivat tervehtiä minua mitä useamman kerran viestillä; “ohjelma ei vastaa”.
Mainittakoon vielä tosiaan se, että kone oli HP:n valmispaketti, joka sisälsi Windows Vistan jo valmiina. Pitäisi siis raudan ja softan sopia yhteen? Koneessa oli tosi hieno “Designed for Life” -tarra Windows logoineen, mitkä eivät nekään tuntuneet pelastavan minun käyttäjäkokemusta.
Ja jotta tämä ei menisi likaa Windowsin dissaamiseksi, eikä kenellekään tulisi niin paha mieli, niin kyllä kansioikkunat aukesivat nopeasti. Lievennetään vielä pahaa mieltä ja sanotaan, että uusien ledinäyttöisten Macbookien ruudukot vihertävät tehdasasetuksilla ja Safari 3 on beta. Ja että Linux on ihan pingviini.
Tietotekniikka on ihmeellinen asia.