Kipinä kipinöitten joukossa
Olen ollut viime päivinä kovin tuotteliaalla päällä. Tuntuu siltä, että olen onnistunut sisäistämään itseeni uusia asioita vähän joka puolelta. Saanut sellaisen vapauden tunteen tiettyjen asioiden hoitamiseen. Kovasti olen yrittänyt löytää asioihin uusia lähestymiskaavoja, sekä kohdata uutta informaatiota uusista ja vieraista tilanteista. Pieni sosiaalisuuden hakuisuus ja utelijallisuus on noussut pinnalle.
Samalla olen onnistunut kohtaamaan tunteita, mitkä tuntuvat vaativan jotain tiettyä käyttäytymiskaavaa, mihin en oikein osaa vastata millään muulla tavalla kuin ahdistuneisuudella ja epävarmuudella. Yleisfiilis on närkästynyt ja hieman tuskainen, mutta yritän nähdä asioita mahdollisemman positiiviselta kantilta. Näen nimittäin hyvin merkittävänä sen, millä tyylillä kirjoitan asioita, sillä samalla kuin kirjoitan, käsittelen itse näitä tunteita ja ajatuksia. Se vaikuttaa minun suhtautumiseen hyvin paljon. Suosittelen kaikkia kokeilemaan.
Itse olen pintapuolisesti hyvin pessimistinen ihminen. Pintakuori, joka yrittää torjua mahdolliset pettymykset, mutta tunnen jatkuvaa halua muuttaa itseäni ja ympäristöä johonkin suuntaan. Olen tuntenut tuota jo pitkään, mutta olen onnistunut piilottamaan kyseistä tunnetta itseeni mitätöimällä. Enää en jaksa tai halua mitätöidä itseäni, vaan pistää itseäni eteen päin. Tuskin tämä sitä tarkoittaa, että sisäiset tunteet mihinkään häviäisi, mutta pelkän asenteen uusiminen on jo paljon. Vaikka osaisin kuvitella, ettei minun omassa asenteessani mitään vikaa ole. Haluan katsoa asioita uudesta kulmasta ja nähdä hieman laajemmin. Kirjoitan tämän huonon päivän varalta. Muista ja lue minut.
Ensi viikon torstaina pitäisi löytää itseni Tampereelta pääsykokeista, niistä josta aikaisemmin mainitsin. Ei ahdista tai huolestuta tuo yhtään, mikä tarkoittaa sitä, että olen aika itsevarma, vaikkei se menisikään nappiin. Pääasia minulle on se, että pääsen voittamaan itseni monessa uudessa asiassa.