Valontuoja

Lonkerohirviön paluu (D-DAY + 5)

Vettä, vettä ja vettä! Sitä on tullut tänään taivaan täydeltä, eikä merkkejä ole näkynyt sen lopusta. Mikä ei ole häirinnyt minua niin pätkääkään, vaikka olenkin unohtanut maiharini eteiseen ja kastellut näin kenkäni sukkiani myöten. Olen vain hieman tavallista pirteämpi.

Tällainen sadomasokistinen sadisti kun olen, niin saan jollain tavalla kiksini siitä, että läheskään moni muu ympärilläni ei pidä vesisateesta, kun minä itse voin vain tyhmänä seistä pällistellä paikallani ja kastella itseni. Olen siis erilainen nuori, synkkä, niin runollinen ja syvästi ajatteleva kultakutri, jolla on taiteilijahuivi kaulassa ja triangeli vasemmassa kädessä. Ah! Heitän sinua kukilla oikeaan silmään! Ihan vain sen takia oikeaan silmään, että joka aamu työnnän itse oikeaan silmääni shampoota. Mitä enemmän yritän ajatella tyyliin: ”nyt en pistä shampoota oikeaan silmään”. Sitä todennäköisemmin feilaan ja survon puoli purkkia shampoota näköelimeeni.

Jos päästään tästä itseironiasta ylitse (ja sen että käteni luulee silmääni hiuksiksi), niin olen tänään varmistanut sen reitin, jota pitkin pääsen kulkemaan kouluun. Tuntuu paljon helpommalta, mitä alkujaan ajattelin. Sain jopa ladattu matkakortin bussia varten ja käytyä opiskelijalippua varten siihen tarvittavat kaavakkeet. Loppuillasta tuli nähtyä uusi X-Files leffa. Sain rahoilleni vastineeksi sen, mitä alkujaankin elokuvasta odotin.

2 kommenttia jutulle “ Lonkerohirviön paluu (D-DAY + 5) ”