Matkalla rautaesiripun taakse
Kävin viime viikonloppuna hakemassa Joensuusta itselleni taudin. Ei tässä mitään, kaikki asiat rullaavat aivan kuten ennenkin, paitsi että tasapaino alkaa heittää korvien mennessä paineen takia lukkoon. Suurimmanosan ajasta saa olla tyyliin ”Anteeksi, voisitteko puhua kovempaa. Minulla on korvat lukossa”. Oli mukava nähdä pitkästä aikaa ystäviä, kavereita ja tuttuja.
Matkalla Joensuu – Tampere väliä hakkasin päätäni kipeänä junan ikkunaan ja smoshasin huppu päässä kalpeana, mikä onnistui herättämään ainakin konnarin huomion. Paikallaan pysyminen, se on niin vaikeata joskus. Huomasin saapuneeni Tampereelle vasta linja-autossa, missä herrasmies yritti myydä alushousuja. Oli muuten valmis esittelemään valikoimaansa.
Tässä olisi monta asiaa tehtävänä ja kerrottavana, mutta pää on sen verran tukossa, etten oikein tiedä mistä aloittaa. Kaikki varmasti alkaa kirkastua paineen laskiessa päässä. Tänään otan itselleni omaa aikaa, heitän huolet pois ja rentoudun parhaani mukaan. Se ei tule olemaan helppoa, mutta tulen siinä onnistumaan!