Henrillä taitaa olla siivousneuroosi
Piti kirjoittaa tämä jo aikaisemmin, mutta jotenkin tämä juttu vain jäi roikkumaan.
Viime perjantaina se tapahtui. Kaikki maanpäälliset ja tähän asti salassa piilleet fantasiani pulpahtivat pintaan, kun näin Henrin siivoamassa täällä meillä. Henri valitti koko päivän siitä, miten ei ole siistiä ja siivousneuroosinatsi kun hän on, päätti Henri lopulta kääriä hihansa ja ruveta siivoamaan.
Kirjoittaisin enemmän, mutta en tunnu saavan tätä enempää tekstiä aikaiseksi. Jokin tappoi kaiken luovuuteni. Palataan astialle, kun kaikki tuntuu taas luistavan. Olen oppinut sen, että jos väkisin vääntää mitä vain, siitä ei tule välttämättä mitään kaunista.
Jatkan taisteluani byrokratian rattaissa ja elämän sietämättömässä otteessa.
Matkalla rautaesiripun taakse
Kävin viime viikonloppuna hakemassa Joensuusta itselleni taudin. Ei tässä mitään, kaikki asiat rullaavat aivan kuten ennenkin, paitsi että tasapaino alkaa heittää korvien mennessä paineen takia lukkoon. Suurimmanosan ajasta saa olla tyyliin ”Anteeksi, voisitteko puhua kovempaa. Minulla on korvat lukossa”. Oli mukava nähdä pitkästä aikaa ystäviä, kavereita ja tuttuja.
Matkalla Joensuu – Tampere väliä hakkasin päätäni kipeänä junan ikkunaan ja smoshasin huppu päässä kalpeana, mikä onnistui herättämään ainakin konnarin huomion. Paikallaan pysyminen, se on niin vaikeata joskus. Huomasin saapuneeni Tampereelle vasta linja-autossa, missä herrasmies yritti myydä alushousuja. Oli muuten valmis esittelemään valikoimaansa.
Tässä olisi monta asiaa tehtävänä ja kerrottavana, mutta pää on sen verran tukossa, etten oikein tiedä mistä aloittaa. Kaikki varmasti alkaa kirkastua paineen laskiessa päässä. Tänään otan itselleni omaa aikaa, heitän huolet pois ja rentoudun parhaani mukaan. Se ei tule olemaan helppoa, mutta tulen siinä onnistumaan!
Uudet tyylilakanat
Niinhän siinä kävi, että menin ja kyllästyin noihin edellisiin lakanoihin. Jatkan samalla minimalistisella linjauksella tätä.