Torstai 5/6/2008 ( 0 )
Mistä tietää että on kesä? Torstailta sisältöä. Lue loput jutusta →
Kellarissani asuu Herra Ämpäripää ( 1 )
Ismo tuli viime torstaina Tampereelta Joensuuhun katsomaan päättötyöseminaariani ja lähti nyt maanantai-aamuna takaisin Tampereelle pelastamaan internettejä. Meno täällä oli mitä parhain ja viihteellisin pitkään aikaan. Ennätettiin tehdä paljon kaikkea, kuten alemmasta kuvasta ilmenee. Ismo halusi hieman neuroottisesti pistää tietotekniikkaratkaisuni aivan uuteen uskoon.
Jos puhutaan hetki minun vähistä mutta sitäkin uskollisimmista ja ihanista ystävistäni, niin säilytän heitä kellarissani ämpärit päissä. Siis ämpärit päissä, ei ämpäripäissään tai ympäripäissään. Äh…
Keskiviikko 14. toukokuuta ( 3 )
Eilinen meni vähän penkin alle, sillä aamulla oloni oli varmastikin kauhein pitkään aikaan. En päässyt liikkumaan suuntaan tai toiseen koko päivänä. Tänään oli vapaapäivä, mutta nousin aamulla ylös jossain kuuden maissa katsomaan tätä näkymää.
Lähdin siinä seitsemän ja kahdeksan välillä kouluun piirtämään papereihin omaa kuvaani, jotta pääsisin jossain välissä valmistumaan. Kävin asioilla ja päätin tuolla reissulla hommata Baltarstarin tuotantokaudet yksi ja kaksi. Täti tiskin takaa kysyi löytyykö ikää.
Availin ovia raksamiehille ja yritin välttää kävelykadulla parveilevia tuntipalkalla maailmaa parantavia ihmisiä, kun yksinkertaisesti olen vain niin paha ja mistään mitään välittämätön ihmisraunio. Minut on pysäyttänyt nyt jotain 5-6 kertaa sama Amnestyn setä, joka on kysynyt, että kiinnostavatko ihmisoikeudet. Joka kerta olen vastannut samalla tavalla. -Kyllä kiitos, kiinnostaa, mutta olen jo Amnestyn jäsen. Viimeisellä kerralla muisti minut! Olen ehkä hieman surullinen, sillä tuota setää ei ole enää näkynyt. Olihan hän minun ainut säännöllisesti joka päiväinen sosiaalinen kanssakäymiskontakti, jos ei koulua lasketa mukaan. Niin ja älkää ottako minua liian tosissanne.
Huomenna Ismo saapuu tänne Siperian taakse iltajunalla. Perjantaina onkin sitten päättötyöseminaari. Tässä välissä pitää pistää itselleni reminderi, jotta muistan katsoa parit kuvat kuntoon huomiseksi. Pitäisi muistaa vielä kasata paria sivua, omaa portfoliota ja katsoa vähän mitä pitäisi perjantaina sanoa. Ajattelin kuitenkin olla stressaamatta.
Mikroaaltouuni + Varastotila = Aikakone ( 1 )
Katsoin jotain pari vuotta sitten elokuvan, jossa insinööri-opiskelija-ihmiset tai jotkin sellaiset kauluspaidoista pitävät olennot rakensivat varastohuoneesta ja mikroaaltouunista aikakoneen. Ei kuulosta kovinkaan hukuttavalta houkuttavalta juonelta omaan korvaani. Eikä se elokuvakaan kyllä mielestäni ollut mikään mahtava. Tuntui pitkältä ja tuskalliselta, mutta jäi elävästi pyörimään mieleen.
Pidän kyllä scifistä elokuvien ja tv-sarjojen muodossa, sen voin sanoa, mutta yhtä asiaa en voi oikein purematta niellä. Aikamatkustus ja kaikki mikä liittyy vähänkin sinne päin. Tähän väliin on myös pakkoa mainita, että mielestäni brittiscifi on erittäin mielenkiintoisen tuntuista negatiivisessa mielessä.
Mutta niin, miten tämä nyt liittyi varsinaisesti tähän blogaukseen oli se, että käytiin lauantaina Villen kanssa katsomalla mikroaaltouuneja. Niitä sellaisia, minkä avulla voi rakentaa sen aikakoneen. Kun saadaan yksi sellainen, tarvitaan enää varastotila. Mitä taas mikroaaltouuneihin tulee, niin olen kuullut, että Sillalla on radio, jossa on mikroaaltouuni. Olen myös kuullut, että Tuula on erittäin kätevä käyttämään sitä. Hyvä Tuula!
Käytiin tuolla samalla reissulla katsomassa tivolia kuvien toivossa. Hieman oli vaisu tivoli tällä kertaa, mutta ensi viikonloppuna on tulossa uusi. Siellä oli jokin vuoristoradan tapainen laite, jossa oli kyydissä yksi lapsi uudelleen ja uudelleen. Uudelleen ja uudelleen. Uudelleen ja uudelleen. Uudellee… Aaaaa!
Niin ja Iron Man lentää kuin tyttö!
Attak! ( 0 )
Olen nähnyt viime öinä tavallista enemmän vaivaavia unia. Painajaiset ovat varsinaisesti tuttuja ties kymmenen vuoden takaa. Tuppaavat vaan säännöllisin ajanjaksoin vaihtamaan sanomaa/aihepiiriään. Kaikenlaista tulee nähtyä, harvemmin kuitenkaan mitään iloista.
Useamman päivän olen tuntunut elävän sunnuntaissa ja siinä tunteessa, että pitäisi saada jotain aikaiseksi, vaikka koko ajan hommat etenevät. Eilinen päivä meni aika pitkälti pilalle siinä, kun jouduin taistelemaan itseni kauppaan ja kokemaan siellä tutun paniikkikohtauksen. Jännä ilmiö tämä sinänsä siinä mielessä, että tämä ei tule yhtään niin helposti, jos ei tarvitse olla yksin. Mutta kun taas on yksin, kaikki tuntuu tulevan päälle helpommin ja kaikki on monta kertaa vaikeampaa.
Minua vaivasi tuo koko päivän, vaikka sitä yritti ajatella kaikkea muuta. Kun tämä tapahtuu, alan ylitiedostamaan itseäni. Käveleminen, puhuminen ja joskus jopa hengittäminen tuntuu vaikealta ja väärältä. Siinä mielessä olen tyytyväinen itseeni, että olen pikkuhiljaa oppinut hallitsemaan kohtauksiani ja elämään niiden kanssa suhteellisen normaalia elämää. Joskus unohtaa niiden olemassa olon.
Kasasin itseni jollain tavalla loppupäivälle. Suunnitelmissa oli vielä mennä kuvaamaan Jukkaa ja Riinaa. Oli ollut pitempään jo puhetta siitä, että kuvia pitäisi saada, mutta otollista ajankohtaa ei ollut sattunut. Kuvia tuli, mutta kauhean tyytyväinen itse en niihin ole. Tosin kuvaamiseeni ja kuvien ajatteluun vaikutti aikaisemmin päivällä tulleet tunteet. Tuntui jotenkin vaikealta.
Lisää kuvia osoitteessa http://flickr.com/photos/dommend/tags/jukrin/