Salamia joka tuutin täydeltä ( 0 )
Innostuttiin eilen Jannen kanssa sekoittelemaan kameralaitteita keskenämme, kun olemme sattuneet majoittumaan saman valmistajan leiriin. Jannea kiinnosti laajakulma ja minua Jannen salami. Tässä hetken inspiraatiosta tullut älyttömyyden väläytys nopeasti rävellettynä.
Pääsin ensimmäistä kertaa itsenäisesti kokeilemaan, miltä tuntuu laukoa kahta ulkoista salamaa ja kameran omaa pop-up -viritystä. Tästä jäi niin hyvä tuntuma, että näitä resursseja pitää käyttää toistekin ja sillä kertaa hieman enemmän tosissaan. Lopputulos on minulle teknisesti mieluinen, mutta toivoisin ehkä sisällöltä jotain muuta kuin omakohtaisen uhrautumisen. Joten, jos joku haluaa itsestään itselleen kuvan, niin minun kautta se onnistuu täysin ilmaiseksi. Ehkä hommaan tulevaisuudessa pienen perheenlisäyksen salamiin liittyen tai sitten sukset.
Tähän saman valmistajan leiriin kaveripiiristä kuuluu minun lisäksi Janne, Henri, Ismo (ainakin kohta) ja hyvällä tuurilla saan myös Mikon houkuteltua tänne. Tämä on siitä hyvä, että laitteita saa kaveripiiristä lainattua, eikä kaikkia vähemmän käyttämiä laitteita tarvitse ruveta ostamaan kalliilla.
Otin aiemmin Jannelta lainaan lankalaukaisijan pitkiä valotuksia varten, mutten ole sitä saanut vielä hyötykäytettyä. Pimeä tulee liian myöhään ja aamulla pitää nousta liian aikaisin kouluun. Hyvällä tuurilla saan viikonloppuna loihdittua jotain sellaista, mitä en ole vielä tähän mennessä ennättänyt/jaksanut kokeilla lankalaukaisijan puuttuessa.
Hellraiserin paluu ( 2 )
Sunnuntaina tuli jatkettua kohtalokasta tapahtumasarjaa, mikä sai alkunsa määrittämätön aika sitten siitä, kun koimme Ismon kanssa hyväksi ideaksi katsoa kaikki Hellraiserit putkeen yhden viikon aikana. Emme kuitenkaan silloin pystyneet näkemään läpi kaikkia Hellraisereitä rajoitetun saatavuuden takia. Ymmärtäähän sen, että kun kyseessä on näinkin hyvä sarja elokuvia, niin ne menevät vuokraamon hyllyltä kuumille kiville. Pettymyksemme oli suuri, muttemme lannistuneet tästä takaiskusta.
Kun jonkun asian aloittaa, se olisi hyvä myös viedä loppuun. Tällä periaatteella jatkoimme tätä suurta kulttuuritapahtumaa ja katsoimme läpi ensimmäisen Hellraiserin. Koska kyseessä oli näinkin suuri kulttuuritapahtuma, niin pyysin Mikkoa ja Jannea jakamaan tätä iloa kanssani. Koska halusin yllättää pörröiset kaverukseni, paljastin elokuvan vasta kun olimme saapuneet Herwuudin synkään urbaaniin viidakkoon, missä Ismon ja Marian sattuivat pitämään bunkkeriaan.
Paikoitellen oli niin jännittävää, että jouduin laittamaan silmäni kiinni. Pakkohan sen oli siitä johtua?
Voin puhua koko porukan puolesta ja kehua, että elokuva oli hyvä ja suosittelen tätä kaikille katsottavaksi.
Tampere vk23 ( 0 )
Tämä postaus sisältää enemmän sisältöä kuvina kuin tekstinä. Tuli viime viikolla vietettyä aikaa Tampereella ja käytyä pääsykokeissa. Olin näin vuosi sitten viikolleen samassa paikassa samaan aikaan. Lämmintä piisasi ja ihmisiä keräytyi kasaan hyvin kiitettävästi. Muutama jäi uupumaan, niin olisi ollut ryhmämme #distrust voittamaton kasassa. Lue loput jutusta →
Tampereella on kaikki suurempaa ( 3 )
Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä. Lupasin siis Ismolle, että aloitan tämän blogauksen sanomalla noin. Levisin tuossa alkukuusta viides (5) päivä Tampereelle Ismon ja Marian luokse, missä olin riesana reilun viikon.
Tampereella:
- Kilpailtiin Ismon kanssa siitä, että kumman nivelet sanovat kovempaan poks.
- Katsottiin Lostin ensimmäinen tuotantokausi.
- Kävin katselemassa kun Ismo promosi streetteamiä. Näin samalla Sarin ja Minnan ja jonkun isokokoisen hassun sedän.
- Ismo korjasi Macbookin akun koskettelemalla sitä, näytti kuinka dashboard voidaan deaktivoida, miksi google readeriä kannattaa käyttää, sekä mitä kaikkia kivoja lisäohjelmia on olemassa elämän helpottamiseksi.
- Koodattiin Ismon kanssa ja ihmeteltiin tietoturmia hauskin mielin.
- Pelasin Marian kanssa Kimbleä ja hävisin joka kerta, vaikka minulla oli emonappulat.
- Minna näytti miten käsillä tehdään krokotiilin, jonka jälkeen itkettiin kilpaa.
- Näin Simoa.
- En nähnyt Mattia (aviokriisi - ollaan naimisissa facebookissa).
Lopputulos tuosta viikosta on ulkopuolisille olioille se, että minua ja Ismoa ei voi päästää kahdestaan ruokakauppaan.
Viimeiset kolme päivää vietettiin kylmässä Joensuussa pingviinien ja jääkarhujen seassa. Onnistuin mukavasti sairastumaan noina päivinä ja tärisin kylmissäni pimeässä nurkassa.
Joensuussa:
- Opin kuinka etähallinnan saa toimimaan.
- Ismo ja Maria siivosi ja järjesteli johtoviidakon.
- Käännytin Marian Macnistiksi iBookin voimin ja pistin hänet pelaamaan Tekkeniä (innoistui kovin).
- Hommasin kaiuttimet.
- Katsottiin pari leffaa.
Saatiin Ismon kanssa EFFIn jäseninä kutsu EFFIn Isoveligaalaan ja yksityisyysseminaariin. Minuun on kohdistunut myös kova painostus siitä, että lähtisin valmistumisen jälkeen opiskelemaan ja asumaan Tampereelle.
Tämä loma tuli aivojentoiminnan ylläpitämisen kannalta strategisesti tärkeään ajankohtaan. Oli kivaa, helpotti ja tasoitti arkea, kiitos.