Viimeinen lähetys Joensuun puolelta
Kaikki, mikä liittyy muuttoon ja minkä voi tehdä täältä päästä on tehty. Maanantaina lastaamme suuret maalliset omaisuutemme kuljetusalukseen, laskemme supertietokoneella (navigaattori / puhuva pää / R2D2 / Hal 9000 / Skynet aka Google) lentoradan ja lähdemme työntämään kuljetusalustamme kohti Tamperetta ja emo/teinigootti-skeneä (mikä on musta kuin sydämeni). Näin säästyy bensaa, luonto pelastuu ja kuntomme kasvaa!
Seuraavana vuorossa on se kaikkein vaikein osuus; internetin taloon tulemisen odottaminen. Valontuoja pitää tähän väliin mahdollisesti viikon tai kahden tauon, riippuen aivan täysin siitä, kuinka nopeasti toisessa päässä aukeaa letkut. Jos käy hyvä tuuri, niin en ennätä sillä välin löytää mitään kivaa urheiluharrastusta tai kiinnostua autoista, tai mitään muuta sellaista. Minulla kyllä riittää vähän kaikkea tehtävää aivan perusasioista siihen normaaliin ”aina pari proggista työn alla”.
Mitäköhän siitä tulee, kun elektroniikka-asentaja ja media-assistentti muuttaa saman katon alle? Ei ainakaan tiskiä tai työpaikkaa, sillä meillä on astianpesukone ja tuo toinen ei tarvitsekaan selittelyjä. Tiskikone mahdollistaa sen, että ei tarvitse tapella siitä, kenen vuoro olikaan tänään tiskata. Jottemme olisi aivan totaalisia hirviöitä, on meillä astianpesukoneen luomaa hirveyttä ja itkettävää vääryyttä kompensoimassa mursusähköä, mikä tuotetaan 100% mursuista.
Eipä siinä muuta. Nähdään toisella puolella, jos molekyylit kasaantuvat oikein. Toivottakaa onnea, tarvitsemme sitä. Teitä karvanaamoja Joensuussa tulee ikävä, mutta aina voi tulla käymään, sillä meillä on varattu vieraita varten pieni komero.
Behind The Wall Of Sleep
Vaihdan tämän kuvan toimiviin unenlahjoihin. Omat ovat olleet särki noin 14 vuotta.
Ajattelin siis käydä ottamassa kuvan suttuputkellani ja likaisella kamerallani, kun ei tuo nukkuminen siis tunnu oikein luonnistuvan. Älkää missään nimessä katsoko yhtään isompaa versiota tästä kuvasta.
Tampereella on kaikki suurempaa
Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä. Lupasin siis Ismolle, että aloitan tämän blogauksen sanomalla noin. Levisin tuossa alkukuusta viides (5) päivä Tampereelle Ismon ja Marian luokse, missä olin riesana reilun viikon.
Tampereella:
- Kilpailtiin Ismon kanssa siitä, että kumman nivelet sanovat kovempaan poks.
- Katsottiin Lostin ensimmäinen tuotantokausi.
- Kävin katselemassa kun Ismo promosi streetteamiä. Näin samalla Sarin ja Minnan ja jonkun isokokoisen hassun sedän.
- Ismo korjasi Macbookin akun koskettelemalla sitä, näytti kuinka dashboard voidaan deaktivoida, miksi google readeriä kannattaa käyttää, sekä mitä kaikkia kivoja lisäohjelmia on olemassa elämän helpottamiseksi.
- Koodattiin Ismon kanssa ja ihmeteltiin tietoturmia hauskin mielin.
- Pelasin Marian kanssa Kimbleä ja hävisin joka kerta, vaikka minulla oli emonappulat.
- Minna näytti miten käsillä tehdään krokotiilin, jonka jälkeen itkettiin kilpaa.
- Näin Simoa.
- En nähnyt Mattia (aviokriisi - ollaan naimisissa facebookissa).
Lopputulos tuosta viikosta on ulkopuolisille olioille se, että minua ja Ismoa ei voi päästää kahdestaan ruokakauppaan.
Viimeiset kolme päivää vietettiin kylmässä Joensuussa pingviinien ja jääkarhujen seassa. Onnistuin mukavasti sairastumaan noina päivinä ja tärisin kylmissäni pimeässä nurkassa.
Joensuussa:
- Opin kuinka etähallinnan saa toimimaan.
- Ismo ja Maria siivosi ja järjesteli johtoviidakon.
- Käännytin Marian Macnistiksi iBookin voimin ja pistin hänet pelaamaan Tekkeniä (innoistui kovin).
- Hommasin kaiuttimet.
- Katsottiin pari leffaa.
Saatiin Ismon kanssa EFFIn jäseninä kutsu EFFIn Isoveligaalaan ja yksityisyysseminaariin. Minuun on kohdistunut myös kova painostus siitä, että lähtisin valmistumisen jälkeen opiskelemaan ja asumaan Tampereelle.
Tämä loma tuli aivojentoiminnan ylläpitämisen kannalta strategisesti tärkeään ajankohtaan. Oli kivaa, helpotti ja tasoitti arkea, kiitos.