Lähialueen tiedustelua osa 7 | 0
Vaikkakin säällä ja taivaalla olisi ollut parantamisen varaa, niin päätimme lähteä määrätietoisena sateenvarjon ja taskulampun kanssa talsimaan päämääränämme, mikä sattui tällä kertaa olemaan lähellä sijaitseva metsäranta. Loikimme liukkailla kivillä sillä uhalla, että kamera tai me olisimme taittaneet itsemme rantakivikon kautta veteen. Koska sinne asti tuli lähdettyä, niin pakkohan sieltä jotain purkkiin oli saada. Tekemällä tehtyjä. Siirryn odottelemaan talven ensipakkasia – kuhan siitä syksystä ensin päästäisiin.
D-DAY + 1 | 2
Teimme eilen maihinnousun Tampereelle. Saimme köyjättyä kaikki kamat tukikohtaamme, kiitos Ismon, Marian ja Minnan, jotka olivat antamassa taustatukea tässä eeppisessä kampanjassa. Samana päivänä Elisa oli avannut letkut tänne, jottemme joutuisi kärsimään epäinhimillisiä kärsimyksiä. Pienimuotoisia ongelmia oli a-linkin modeemin ja airportin yhteensopivuuden välillä. Oman aikansa otti kun säädimme nämä avaruusteknologian aikakauden vempaimet kuntoon.
Eilen oli sähköjen kanssa hieman ongelmia, sillä kun kytkin MacBookin seinään, niin seinä löi kipinää ja sulakkeet paloi. Metsästimme siinä sitten talohuollon numeroa, jota emme löytäneet yhtään mistään. Saatiin kuitenkin numero selville vuokraisännän vaimon avulla, sillä itse vuokraisäntä oli eilisen muissa kuvioissa. Talohuollosta sanottiin, että vika on sähkölaitteessa ja yrittäkää uudelleen. Työnsimme mustaksi palaneen johdonpätkän seinään ja kaikki toimi normaalisti. Tiedä sitten, miten normaalia tämä on.
Tänään taas on tapahtunut hirveästi uutta. Veimme tiskikoneelta ja hellalta neitsyyden, saimme valot kattoon ja upgreidasimme talouden atk-systeemit. Tiskikoneen energiankulutus on varmaankin huomattava, sillä koneen starttaaminen saa luksusasuntomme valot vilkkumaan. Kodinkoneet ovat aivan uudet täällä, joten päätimme lämmittää uunista tehdashajut pois. Lämmitettiin siinä samalla myös uunissa olleet pakkauspahvit. Tämän huomattua ei tarvinnut enää ihmetellä, mikä tuo kumma haju on!
Vielä pitäisi saada huonekaluja ja järjestellä entisiä tavaroita. Työskentely ei nimittäin onnistu hirveän hyvin pahvilaatikoita huonekaluina käyttäen.
Viimeinen lähetys Joensuun puolelta | 8
Kaikki, mikä liittyy muuttoon ja minkä voi tehdä täältä päästä on tehty. Maanantaina lastaamme suuret maalliset omaisuutemme kuljetusalukseen, laskemme supertietokoneella (navigaattori / puhuva pää / R2D2 / Hal 9000 / Skynet aka Google) lentoradan ja lähdemme työntämään kuljetusalustamme kohti Tamperetta ja emo/teinigootti-skeneä (mikä on musta kuin sydämeni). Näin säästyy bensaa, luonto pelastuu ja kuntomme kasvaa!
Seuraavana vuorossa on se kaikkein vaikein osuus; internetin taloon tulemisen odottaminen. Valontuoja pitää tähän väliin mahdollisesti viikon tai kahden tauon, riippuen aivan täysin siitä, kuinka nopeasti toisessa päässä aukeaa letkut. Jos käy hyvä tuuri, niin en ennätä sillä välin löytää mitään kivaa urheiluharrastusta tai kiinnostua autoista, tai mitään muuta sellaista. Minulla kyllä riittää vähän kaikkea tehtävää aivan perusasioista siihen normaaliin ”aina pari proggista työn alla”.
Mitäköhän siitä tulee, kun elektroniikka-asentaja ja media-assistentti muuttaa saman katon alle? Ei ainakaan tiskiä tai työpaikkaa, sillä meillä on astianpesukone ja tuo toinen ei tarvitsekaan selittelyjä. Tiskikone mahdollistaa sen, että ei tarvitse tapella siitä, kenen vuoro olikaan tänään tiskata. Jottemme olisi aivan totaalisia hirviöitä, on meillä astianpesukoneen luomaa hirveyttä ja itkettävää vääryyttä kompensoimassa mursusähköä, mikä tuotetaan 100% mursuista.
Eipä siinä muuta. Nähdään toisella puolella, jos molekyylit kasaantuvat oikein. Toivottakaa onnea, tarvitsemme sitä. Teitä karvanaamoja Joensuussa tulee ikävä, mutta aina voi tulla käymään, sillä meillä on varattu vieraita varten pieni komero.